Ratsastus on yksi Suomen suosituimmista liikuntaharrastuksista. Suomen Ratsastajainliittoon kuului vuonna 2015 yli 45 000 jäsentä mutta kaikkinensa ratsastuksen harrastajia on vuosina 2009-2010 tehdyn Kansallisen Liikuntatutkimuksen mukaan vuosikeskiarvona 144 000. Junioreita seuraharrastajista oli 38% (17 000) ja näistä tyttöjä 97%. Joka viides 10-18 -vuotiaista tytöistä harrastaa ratsastusta. Vertailun vuoksi lukuja poikien suosimista harrastuslajeista: v. 2013 jalkapalloilijoita oli lähes 120 000 ja jääkiekon harrastajia kaudella 2014-2015 reilu 73 000. Ratsastus on Helsingin Sanomien vuonna 2013 julkaiseman artikkelin mukaan lasten kallein harrastus. Ratsastuksen syyskauden hinta pääkaupunkiseudulla kipuaa 600-700 euroon, kun jääkiekossa kausi on 85 ja 400 euron välillä. Jalkapallossa kulut ovat vieläkin alhaisemmat, noin 80-250 euroa/kausi.

Urheiluseurat voivat hakea avustuksia toiminnalleen mm. Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Järvenpäässä sivistys- ja vapaa-aikalautakunta päättää Järvenpään kaupungilta avustusta hakeneiden seurojen avustuksista. Suomen Ratsastajainliitolle myönnettiin vuonna 2016 OKM:n toiminta-avustusta 680 000 euroa. Suomen Palloliitto sai avustusta 2,025 miljoonaa euroa ja Suomen Jääkiekkoliitto 1,480 miljoonaa euroa. Jääkiekosta ja jalkapallosta poiketen ratsastuspalveluja tarjoaa pääasiassa yritykset, eivätkä seurat. Näin ollen ratsastuskoulut, jotka ovat yrityksiä, eivät voi hakea edellämainittuja avustuksia. Sen sijaan yrityksillä voi olla paljon pääomaa kiinni ratsastuskoulun toiminnan pyörittämisessä yritysrakenteesta riippuen; hevoset, tallirakennukset, kenttä, maneesi ja maa-alueet. Ratsastusseurat toimivat usein ratsastuskoulujen yhteydessä lähinnä jäsentoiminnan kehittämiseksi mutta on myös olemassa ratsastusseuroja, jotka omistavat joko ratsastuskoulun tai sitten esimerkiksi ratsastuskentän tai maastoreittejä, jotka ovat kaikkien lähitallien käytettävissä. Esimerkiksi Ruotsissa, jossa ratsastustuntien hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat Suomeen verrattuna, ratsastuskoulut ovat pääsääntöisesti ratsastusseurojen, eikä yritysten, omistuksessa.

Järvenpäässä toimii pienempien ratsutallien lisäksi kaksi suurempaa ratsastuskeskusta; Ratsastuskeskus Aino (Movela Oy) sekä Järvenpään ratsastusseuran ratsastuskoulu. Järvenpään ratsastusseuran ratsastuskoulu on Järvenpään ratsastusseuran hallinnoima ratsastuskoulu, joka on toiminut Vanhankylänniemessä 1970-luvulta lähtien. Ratsastusseura on vuokrannut kaupungilta maat, mutta rakennukset ja hevoset ovat ratsastusseuran omaisuutta. Järvenpään Ratsastusseura on mukana esimerkiksi Suomen Ratsastajainliiton toteuttamassa hankkeessa, jonka tarkoituksena on tarjota ratsastuksellisia elämyksiä vähävaraisten ja syrjäytymisuhan alla olevien perheiden lapsille. Lapselle järjestettävän alkeiskurssin kustannukset jakaantuvat liiton ja kurssin järjestävän tahon välillä. Ei-tavoitteellista harrastamista tuleekin lisätä ja ratsastuksen harrastehintojen laskemiseksi on syytä miettiä toimia, jotta lajin harrastaminen olisi mahdollista kaikille sitä haluaville myös hankkeiden ulkopuolella.

Ratsastus on luonnonläheinen laji, joka antaa lapselle muutakin kuin liikuntaa; hevonen on elävä olento ja sen kanssa toimiminen on terapeuttista ja hoitaa mieltä. Usein ratsastusseurojen toimintaan kuuluvat myös erilaiset hevoskerhot, joissa lapset kehittävät paitsi hevosmiestaitoja myös ryhmässä toimimista ja sosiaalisia taitoja. Elinkeinon kannaltakin hevosalalla on iso rooli; hevosia on Suomessa 74 000 ja ala työllistää 15 000 henkilöä. Välilliset vaikutukset ovat moninkertaiset muun muassa monipuolisten palvelujentarjonnan, rehu-, rakentamis- ja varustekaupan kautta. Ala muuttuu yhteiskunnan mukana ja tulevaisuudessa hevonen nähdään entistä vahvemmin hyvinvoinnin edistäjänä kuntoutus-, matkailu- ja virkistyspalveluissa. Järvenpäänkin tulisi miettiä entistä syvempää yhteistyötä paikallisten tallien kanssa. On tärkeää kuitenkin muistaa, että hevosten kanssa toimiessa tärkein asia on turvallisuus; hevonen on saaliseläin, jonka luontainen reaktio uhkaavassa tilanteessa on pakeneminen. Lisäksi hevoselle on luontaista ulkoilla laumassa muiden kanssa, mikä vaatii luonnollisesti riittävästi tarhaus- ja laidunmaata. Järvenpään kaupungin tulisi Vanhankylänniemeä kehittäessään ottaa huomioon myös hevosharrastajat, eikä ajaa harrastajia ahtaalle tai sellaisiin tilanteisiin, joissa toiminta ei ole enää riittävän turvallista. Tällaisia tilanteita voi tulla esimerkiksi hevosten ja ajoneuvojen kohdatessa.

Syitä sille, että ratsastajat jäävät usein vähemmälle huomiolle verrattuna muihin lasten ja nuorten harrastuksiin, voi hakea monesta suunnasta; ehkä vanhemmat eivät ole yhtä aktiivisia vaatimaan uusia tiloja toiminnalle kuin muussa harrastustoiminnassa, tai voi olla, että ratsastusta pidetään edelleen varsin elitistisenä harrastuksena. Joka tapauksessa kaupungin tulisi tukea tasapuolisemmin erilaisia harrastuksia; ensitilassa tuleekin varmistua siitä, että Järvenpään ratsastusseuran toiminta säilyy turvallisena Vanhankylänniemen kehittämisestä huolimatta, minkä lisäksi kaupunki voisi harkita tarjoavansa esimerkiksi kaupungin ylläpitämiä, turvallisia ratsastusreittejä. On myös syytä muistaa, että Järvenpään ratsastusseuran maneesi on turvallisuussyistä väistämättä uusimista vailla lähitulevaisuudessa..

Järvenpäässä toiminta-avustuksia jaettiin vuonna 2015 yhteensä 64 690 euroa. Järvenpään Ratsastusseuralle myönnettiin toiminta-avustusta 2410 euroa. Järvenpäässä eniten avustuksia saivat Järvenpään Palloseura ry (10 660 euroa) ja Järvenpään Haukat ry (6470 euroa).

(Julkaistu Keski-Uusimaassa 10/2016)