Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Petri Graeffe esittää kirjoituksessaan (Keski-Uusimaa 3.4.2026) ratkaisuksi päivähoidon kustannushaasteisiin kaupungin oman tuotannon karsimisen. Tämä tarkoittaisi käytännössä päiväkotien sulkemista ja henkilöstön irtisanomisia.

Graeffen mainitsemassa tilinpäätöksessä lukee: ”Kunnallisen varhaiskasvatuksen väljyys aiheuttaa haasteita yksityisen varhaiskasvatuksen toimintaedellytyksille erityisesti uuden 150-paikkaisen Peikkometsän aloituksen osalta 8/2025.” Aiemmin Peikkometsän tilanteen on todettu olevan vaikea alueen rakentamattomuuden vuoksi (Keski-Uusimaa 13.3.2026).

Haluaisin puhua hieman arvoista.

Kunnallinen varhaiskasvatus ja perusopetus ovat tasa-arvon kulmakiviä Suomessa. Ne lisäävät tutkitusti tasa-arvoa ja kaventavat yhteiskunnan sosiaalisia eroja, ja ovat merkittävä tekijä segregaation ehkäisyssä. Laadukkailla tukimuodoilla sekä pätevällä henkilöstöllä mahdollistetaan kaikkien lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen. Kun enemmistö tuen tarpeisista lapsista ohjautuu kunnalliselle puolelle, lisää se paitsi eriytymistä myös kustannuseroja kunnallisen ja yksityisen välillä.

Järvenpään kaupunki on kouluttamalla henkilöstöään valmistautunut tulevaan varhaiskasvatuslain muutokseen, joka edellyttää korkeakoulutettujen määrän lisäämistä päiväkodeissa vuoteen 2030 mennessä. Aluehallintoviraston joulukuussa 2025 julkaiseman selvityksen mukaan yksityisen päivähoidon henkilöstön kelpoisuusvaatimusten toteutumisessa on puutteita. Kaupungin omaa valvontaa on lisättävä, jotta esimerkiksi tämän kaltaisiin puutteisiin voitaisiin reagoida.

Yksityisen varhaiskasvatuksen osuus Järvenpäässä on kasvanut viime vuosien aikana. Syitä emme varmuudella tiedä mutta uskon osasyyn olevan kaupungin poukkoilevan päätöksenteon päiväkotiverkon suhteen. Perheet eivät ole voineet luottaa siihen, pysyykö päiväkoti auki lapsen koko päiväkotitaipaleen ajan.

Järvenpäässä yksityistä varhaiskasvatusta tarjoavat myös pienet toimijat ja tehty leikkaus olisi kohdistunut erityisesti heihin ikävällä tavalla. Näen kuitenkin, että monimuotoisen palvelun tarjoaminen ei ole kunnan perustehtäviä, vaikka se tärkeää onkin. Saavatko perheiden valinnat, esimerkiksi vakaumukseen perustuen, perheille myös maksaa enemmän?

Kaikki palveluntarjoajat eivät kuitenkaan ole pieniä yhdistyspohjaisia toimijoita ja näissä tapauksissa se raha, joka voitaisiin osittain ohjata takaisin kaupungin omaan palvelutuotantoon, kiertää nyt voittoa tavoitteleville yrityksille.

Riski siitä, että yksityiset toimijat lähtevät kaupungista, on otettu jo siinä vaiheessa, kun yksityistä palvelutuotantoa on päätetty ottaa täydentäväksi osaksi varhaiskasvatusta.
Vahvistamalla yksityistä palveluverkkoa kunnallisen kustannuksella, teemme karhunpalveluksen kaupunkilaisille. Se myös lisää kaupungin riskiä entisestään, paitsi taloudellisesti myös yhteiskunnallisesti.

Kirjoitus julkaistu Keski-Uusimaassa 7.4.2026